Sunnintai-aamun VIRPOMINEN suoriutui meillä kotoisin menoin. Olihan siitä jo edellispäivänä jonkinverran kuiskuteltu. Lisätty jännitystä ja harjoiteltu lorua!
Aamulla meikkailin tytölle punaisia poskia ja puin hänet pikku-noidaksi! Sitten risu käteeen ja virpomaan. Kaksivuotias, paljain varpain, unet veilä silmissä, isin vuoteen vierelle loitsuja lausumaan! Ei pidetty mitenkään merkittävänä sitä, että olisi pitänyt lähteä kylille huiskimaan! Siispä kotona. Oli oikein hyvä!
Isi oli piilotellut suklaamunia kaikkien tyynyjen alle valmiiksi.Tyttö oli ihan hirveän totinen ja jännittynyt ja yhtäaikaa innoissaan! Osasi koko lorun ulkoa! ... ei vaan.... alun ja sen tärkeän lopun! "virvon varvon tuoreeks terveeks, vitsa sulle palkka mulle!"
Munia siellä ja munia täällä. Jokaisen tyynyn alla. Siinä riitti penkomista ja riemunkiljahduksia! Ja suklaatahroja ja tinapaperin ripellykisä oli pitkin makuuhuonetta. Posket pullollaan suklaataa. Isoilla ja pienellä!
Lopulta lapsi oli niin täynnä imellystä, että pyysi nenänpää valkeana VETTÄ juotavaksi! Illalla todettiin yhteen ääneen, että meillä oli HIRVEÄ KARKKIPÄIVÄ! Hirveän Kiva karkkipäivä! Haittakse?
Kommentit