Oi, tätä suurta tekemisen riemua! Ja lapsellista innostusta! Ja mehevää luovuutta, mitä alukuräjähdys on minun päälleni langettanut! Tästä kosmisesta räjähdyksestä johtuen, meidän keittiön pöytä ei ole täysin pyhitetty alkuperäiseen tarkoitukseensa, vaan seon myös myös täällä asuvan äidin luovuuden kehto. Eli minun!

Tässä, vieraanvaraisuutta notkuvan pöydän ääressä, maailma paranee ja murheet muuttuvat murusiksi. Tänään se pöytä vapisee jaloillaan, sillä minä juon kahvia. Syön piparia. Poltan kynttilöitä, sekä puuliedessä tulta. Ja haaveilen taas, miltä tulevassa nukkekodissani näyttä!

Pahvista sinne kyhäsin kalusteita. Olisin niin kovin mieluusti sahannut ohuenohutta "nukkekoti-lautaa". ... vaan eihän sitä semmoista tähän hätään saa tänne metsänkeskelle. Nyt juuri, justiinsa! Luulen, että nämä kauniit saavat kuitenkin oikeasti paikan siellä talossa.... Missä on ullakolle pitkät mutkittelevat portaat ja paljon pieniä sokkeloita. Missä soi hilpeä musiikki ja aina täydellien keli. Sopiva kuhunkin vuodenaikaan! Ja kynttilöistä ei liene koskaan pula!

Siis, rakkaat ystävät. Tässä! The nukkekodin Ikean ensimmäinen tuotantoerä!

* Sivupöytä. * Sivusta vedettävä "puu"sohva. * Sivuun, seinälle laitettava naulakko. * Ja sivupöydälle OIKEA kirpputorilta ostettu, käsin nyplätty, pitsiliina.

Pitsiliina "tärkättiin" kesällä ulkona puulimalla. Oli tarkoitus tehdä siitä ihania koruja Keskiaikaisille markkinoille.... vaan oli siinä askartelualustana Lidl-kaupan muovipussi ja tuo liina on sitten toiselta puolelta sini-kelta-punakirjava!

.... Hm. Ja jotta kilahduksen todellisuus tulisi teidänkin tietoisuutteenne, niin väritän hieman puuväreillä tätä mielikuvituksellista, kaunista kalusteryhmää. Tältä sen tulisi näyttää:

Eli maalia pintaan ja nappuloita etsimään. Ja lisää ihania pikkuruisia tekstiilejä. Kaipa tähän huoneeseen pitää joku joulukoriste ajatella. Kuvitella ja toteuttaa.

 

Upponallen sanoin: (jos muistan ihan oikein)

Ihmiset tahtovat kaikenlaista

vieraita tavaroita,

vieraista maista

Pian ovat kaapit täynnä kamaa

elämä on kuitenkin

yhtä ja samaa

Onneen ei tarvitse tavaraa hankkia

onneen ei tarvita edes pankkia.

 

Paitsi MINÄ näytän tarvitsevan yhtä sun toista. Tai sitä niiden asioiden tekemistä, kun tarkemmin ajattelee....