oooooooOOOOO! Jipiii Hip huraaa! Huuteli pieni ja kovaääninen tyttäremme.... Loikki juoksujalkaa huoneesta toiseen ja rämpytteli intona kaikkia valokatakisijoita. Päälle pois päälle pois päälle pois! Jipiii! Ja me aikuiset emme kieltäneet! Sähköt palasivat tälle seutukunnalle oltuaan ensi pois yhdeksän pitkää ja uuvuttavaa vuorokautta!

Mies tupsahti kellarista tupaan ja yllätti meidät täysin sanomalla, että kattokaa tänne.... Minä olin siinä kiikkustuolissa vanhanaikaisesti kynttilänvalossa lapasta kutomassa. Tyttö näperteli joitain muistipelikorteilla jalkojeni juuressa. Ja sitten tuo arkipäivän juhlallinen ihme: VALO VALO VALO!

Eteisen lampun alla, ensi häkellyksestä toivutuuamme, halasimme toisiamme pitkään kuin elokuvien henkiinjääneet sankarit! Kurja koettelemus oli ohi. Vihdoinkin!

****

Siitä sananen. Ensin kuvittelin urheasti, että kirjoitan päiväkirjaa. Tyyliin "ensimmäinen" päivä jne. Aluksi jaksoin jopa muistaa, mitä kulloinkin tapahtui, mutta sitten päivien samankaltaisuudet ja taiteeksi hiotuneet selviytymiskeinot veivät päivien nimiltä merkityksen. Aika tylsä seikkailu, sinäänsä. Tylsä ja uuvuttava!

Aamu alkoi tytären sängystä kuuluvalla kuiskinnalla..äitii äitii...Ja vastasin siihen haparoimalla tulitikkuja yöpöydältä. Raapasiu kyntilän suuntaan toi  huoneeseen sopiusan valon heräämistä ajatellen. Isäntää se tuikku ei kyllä varsinaisesti herättänyt... hm?

Tohvelit jalasaa hiippailua kohti pilkkopimeään vessaa. Vessaa, johon ei tullut valoa eikä vettä mihinkään tarkoitukseen. Posliinia ympäröivä rengaskin oli hyytävän kylmä yön jäljiltä. Villatakkia aamutakin ylle ja tiukemmin. Vessan huuhteluun kävin koukkimassa ulkoa sadevesitynnyristä vettä, kunnes sade lakkasi ja tynnyrin vesi jäätyi....

Keittiössä oli työpöydän alla saavillinen ns. pesuvettä. Sitä alkutöiksi puuliedelle viidenlitran kattilaan aamupseua ja tiskejä varten ja kahvipannu siihen viereen, aamiaista varten. Munat ja pekoni pannuun ja taas raapimaan tulta tikuista. Parin aamun jälkeen tuo oli jo rutiini! Lähes kotoisaa. Lähes, kunnes pelkäsin että tilanne jää pysyväksi. Ikuisesti!

Jääkaappina toimi näppärä keksintö, nimeltä kylmälaukku. Siinä nuo kannettavat ruoat. Voi, maito jne. Isommille eväille pakattiin sellainen sängynaluslaatikko, normaalia kookkaampaa mallia.

Hygienian hoito olikin sitten karsean hankalaa. Ihmisen tukka paskaantuu pysyväisoloisesti kolmessa päivässä. Eikä enää tahdo puhdistua, vaikka olisi saippua, jos ei ole vettä riittävästi. Naapuri kunnallistekniikan tuomasta hanasta käytiin sitä hakemassa. Ja koska kellarin sauna oli niin hemmetin kylmä kaakelineen ja muureineen, piti päätä huljutella keittiössä. Puolella ämpärillä haaleaa vettä syntyy puhtaan "oloista" emäntää.

Lapsi sensijaan sai nauttia joka ilta kunnon kylvystä. Tuohan mahtuu siihen vatiin vielä mainosti... Kynttilöitä ympärille ja puulieteen valkeaa. Lämmin tupa ja tuoksuva puhdas tyttönen. Kaukanan kavala maailma kaikkine kirkkaine valoineen... Uni tuli ja vei raukeana, parhaimmillaan jopa 14 tunita yössä.

Oisko ollu kolmas tai neljäs tai peräti viides päivä... Pakastin oli ihan pakko laskea pihalle. Lammasta ja peuraa. Täysi pystypakkanen kellarista. Ostin pari pulloa erityisen hyvää viiniä ja isäntä paisteli meille lampaan kyljyksiä syötäväksi... kynttilän valossa! Olisi voinut olla ikimuistoisempaa ja romanttisempaa. Vaan oli arki ja ihmisellä nälkä. Kerrankin lihaa riittävästi!

Jossakin vaiheessa naapuri sai pirttiinsä sähköt ja meille siunaantui heidän agrekaatti. Se jaksoi muutamalla hörpyllä bensaa pitää talon lämmitysjärjestelmää päällä! Ja viimeisenä iltana mies keksi tökätä siihen joulukuusen valotöpselin ... Itku tuli! Kuusi oli nin tavattoman kaunis! Ja sen valoja ei oltu nähty kuin aattona ja joulupäivänä... Saattaa olla että meidän kuusi koristaa olohuonetta muutaman päivän, vielä yli loppiaisenkin.

Tapaninpäivä jäi tänä vuonna varmasti mieleen. Varsinaiset välipäivät kuluivat sumussa ja kuluttivat ihmisen mieltä ja kuorta. Kynttilän valoa en ihan heti jää kaipaamaan, vaikka siitä niin kovasti muutoin nautinkin!

ps. Ja niin juhlavaa tulossa ja tiedossa, kuin HÄRKÄTULET! Koko seutu valaistaan huomenna Härkätien varrelta pelkin soihduin ja kynttilöin.... Pitäiskö meidän vetäistä agrekaatin narusta työmaa-halogeeni muistuttamaan ihmisiä menneestä viikosta!?! Ja toimivan sähköverkon autuudesta?