Tässä on nyt sitten täysin harhaan johtava otsikko! Ajatus sen sisällä on sellainen, joka perustuu iänaikaiseen sanontaan: "eipä ole omena puusta kauaksi pudonnut!" Tässä kohden puhun ylpeällä äidin äänellä pienestä tyttärestämme. Kaksi vee, hän! Joku maanrakoon talloja voisi sanoa, että kaksi vuotiaan kuuluukin jäljitellä ja matkia aikuisa. joooo! Niin kuuluukin! Mutta otan kernaasti iteslleni aiheen olla ylpeä hänen matkimis"kyvystään".

Joissain onnettomissa arkipäivän tilanteissa liiaksi samoihin hommiin tuppautuminen polvenkorkuiselta, ottaa hermovenytystä siltä isommalta. Siltä, joka ylettyy ilman tuolia avaamaan vesihanan ja laittamaan tukkansa peilin edessä seisonen...Siltä, joka saa laittaa silmiin oikeaa ripsiväriä! Siltä, kenellä on lain sallima lupa ja velvoite esimerkiksi pestä vessanpönttö VAARALLISILLA pesuaineilla....

Mutta muutoin tämä talviomena kyllä ihan siinä rungon vieressä napottaa. Solmii, sormii, leipoo, levittää, silittää, pujottaa, pilkkoo, pätkii,piirtää, kääntää, vääntää, napsautta.... Ja vieläpä kuuluvasti, että MINÄ ITSE! Luova lapsi!

 No, tässä eräänä iltapäivänä taas pidettiin pakkaskelillä tunnelmaa yllä. Puuhailtiin niitä ja näitä. Minulla rupesi luovuus nuosemaan olkatoppauksiin.. sisustusluovuus. Lasten huoneeseen tarvitsi HETI saada UUDET koristetyynyt.  Kaivoin kaapista kirkkaanpunaista, kirppikseltä parilla eurolla hankittua ..jotain pyyhelinakankaan tapaista.. Siitä! Saksilla halki ja saumavarat messiin. Pöydälle läjä TIIMARIN pilipali nappeja... Valmista tuli!

Ja pikkulikka siihen saman pöydän ääreen kipinkapin OMIIN ompeluhommiinsa! Ja äärettömän taitavaa ja pitkäjänteistä pujotusta! Kattokaa vaikka!

 

 

JA kerta tämää pakina on tämmönen ns. sisutus ja kädentaitoaiheine, niin laitetaan loppuhuipentumaksi ne oikeat tyynyt, jota sattui tuona iltana syntymään: