Olihan autuasta sapua eilen kotiin niinkin pitkältä reissulta, kuin se oli. Kahden yön pyrähdys! Vaan mitä ihmettä tuo luonto oli täällä sillä aikaa saanut aikaan?  Meitä odotti riemullinen yllätys!

Lähes koko piha oli sulanut! Lähtiissä oli lumet vielä katolla. Roikkuivat sillä tavalla uhkaavasti paksun jää kinostuman turvin räystään yli. Ja nyt, ei mitään! Meidän äiti pääsee kuntoilemaan fiskarssin oranssipiikkisen kanssa oikeen toden teolla! Piha näyttääkin juuri siltä, kuin puoli vuotta lumipeitteen alta maanneenna kuuluu näyttääkkin. Ruttuiselta ja sotkuiselta! Leskenlehtien pikuruiset nysät olivat tuolla aurinkoisella puolen pihaa, ojan pientareella, nostaneet vartensa esiin.... Kyllä se siitä!

Jaa... mitäs teki tyttö? Kohautti kulmiaan auton takapenkillä, heti tutun hiekkatien rapinan rasahtaessa auton renkaan alla. Isi huutelee, että "tuutko rattiin? Ajetaan yhdessä omaan kotiin!" Maallahan SAA yksivuotiaat istua auton ratissa. Ainakin pihatiellä. Eikä tässä paljon yskä ja nuha ja kuumeen poikananen vauhtia hillinnyt.

Ja sitten sen varsinaisen kevät yllätyksen kimppuun.... Meidän peikkotyttö, aurinkoinen, lumesta vapaa pihamaa ja kuralammikoita ihan etupihalla.... 

Ja siitä sitten lääkekaapin kautta sisälle ja kuumetta mittaamaan sekä rohtoa ottamaan. Mutta koettu on reissu ja ihanaa oli! Mikään ei kuitenkaan voita kotiin paluuta!