Että ne osaa olla pienestä pitäen koristautumisen perään! Lapselle hankittiin, äidin päähänpistosta johtuen, tosin, ensimmäiset tukka-jutut. Paketissa oli neljä somaa tukka-pinniä. Kaksi valkoista ja kansi.... niinpä, vaaleanpunaista! Arvatkaapas vaan kummat neitiä enemmän miellyttää!

Ah ja oih! Niitä tökitään pääähän ja  riivitään irti. Paras hiusten laittaja on isi. Aamupalan aikaan isi-kulta korjasi pikkuneidin kauohkeata kampausta puolisen tusinaa kertaa. Ja joka kerran jälkeen hän tanssii ja keimailee ja taputtaa käsiään ja huokailee itselleen. Ihhhhhhh.... Tunnustelee juuri pään ylle ylettyvillä käsillä pinnin paikkaa ja saa sen taas hyppysiinsä.

Ja peilistä sitä kurkitaan. Ihhhhh.... Välillä ihmepinni unohtuu jonkin muun, tärkeämmän varjon, mutta ennen pitkää pikku kätöset sen taas löytää.

Sittempä hoksasin pistää lasta keinutuoliin ja saada älyhienon otoksen kaikkien katseltavaksi. Nooh... miten se yksi vuotias ei nyt sitten pysykään paikoillaan.. Tässä hiukan tulosta:

Ja hei, siellähän se kampauksen koristus, ainakin yhdessä kuvassa vilahtaa!!!!  (Ja taas on suttuista kuvanlaatua, mutta mehän ei siitä kauheesti piitata!)