Muitaako kukaan sitä, miten piti itekin pikkukakarana syödä kaikkea!

Varsinkin sitä mistä äiti huusi huivi täristen, että EIEIEIEIEIEI, se on RAAKAAA!!!

Joo! Samassa rytäkässä tuli popsittua raparperit, omenat, mansikat..  liian pienet, kasvamattomat porkkanat...

maisteltua vähän multaisia salaatin taimia kasvimaan reunalla.

Makkarakeittoon menossa olevat, juuri pilkotut potut. Ruskistettua kastikejauhoa pannulta... Pullataikinaa, piparikakkutaikinaa (sitä taidettiin ihan SYÖDÄ lusikalla...) Puhumattakaan, tietysti kakkutaikinoista, mutta ne onkin ihan eri juttu, kun tää.

Eipä vaan ole lapset sitten muuttuneet ajansaatossa. Varmaan ne jossakin toisenkin maan äärissä on ipanat ohan samamoisia.

Meidän likalle kun pisti uima-altaan hiukan varjoisampaan paikkaan. (sen uuden, joka vasta ostettiin)

Niin se varjoisa paikka oli tietysti tuossa marjapuskan kylessä. Siinä! Ja ei kun NAM. Sumeilematta suukierossa.

Nyt on alaoksat aika puhtaat ja huomena..todennäklisesti vatsanväänteitä. Ellei jo yölläkin...

Tältä se syöminen sitten käytännössä näytti!