Eläytymiskyky on kyky, jonka toivoisi säilyvän läpi elämän... Vai oliko se myötäelämisen taito? Toisen tunteen ymmärtäminen.... Läsnäolo, kuunteleminen ja jakaminen. Tätä kaikkea tuo, ripirapi yli polvenkorkuinen opettelee päivästä toiseen, meidän arkisten aikuisten jaloissa!

Onneksi meillä on sentään teevee, netti ja kaikenmailman mediat.. vähän muka ninkuin.... apuna!

Olipa tässä eräänä aamuna taas sellainen päivä perheen aikuisella, että jokaikinen juutuupin lastenohjelma oli kovin tilattua! Tälläsin ipanan koneelle ja itte retuutin imuria. Oli hetki jumalaista kotityörauhaa... kunnes huoneen täytti kikatus, kimeä huuto ja kiljahtelu. Lapsi katsoi viatonta PINGUA!

Onhan se sitä katsonut vissiin koko pienen ikänsä. Hahmot ovat tuttuja ja niiden parissa tuntuu tapahtuvan. Tässä kyseisessä, ennennäkemättömässä jaksossa, isoveli pingu hoitaa kaksosia....


Alkaa suloisesti: Kaksoset istuvat nätisti omissa syöttötuoleissaan ja isopingu tepsuttelee ruudussa hilpeänä!




Sitten. tunnelma alkaa tiivistymään. Kaksosilla nälkä kovenee, samoin isopingun askellus syöttöuolien välissä puurolusikka käpälissään.




Ja, julmettu mikä rähinä kaksosvauvoilla... ja vaipat täynnä ja isopingulla HIRVEÄ kiire.... meteli on jykevää! Meillä ja ruudussa!





Loppu hyvin kaikki hyvin. Isopingu saa kaksosvauvat rauhoittumaan. Loppukuvassa pienokaiset nukahtavat suloisesti omiin pikku vuoteisiinsa!



Huojentava loppu... Ja tyttäremme pikku käsi hakeutuu hiirelle.. "Äitiiiiii..... tuuu klikkaamaan uudestaan!"