Heräsin viimeyönä kahdesti, kolmesti, neljästi. Varpailin pitkin tupaa ja kuuntelin yön ääniä. Mies oli soittohommissa ja minä olen jäänyt koukkuun niihin öihin.

Kahden aikaan makuuhuoneeseen viiruttui hopeinen kuun valo. Salamyhkäinen kesäkuutamo valkoisten verhojen raosta. Kävin portailla asti sitä huokailemassa.

Neljän aikaan alkoi aurinko nousta. Samoin metsä käänsi volyymia kohti päivää. Jollakin sammakolla tuntui olevan myöhäinen kuherruskausi raakunnasta päätellen. Ja pikkulintujen pesissä alkoi olla aamiaisen aika.

Keitin teetä. Tarkistin, että lapsi nukkuu. Mies kaarsi navetan kulmalta pihaan. Haukottelimme yhdessä aamuauringolle ja nakersimme ruis-juustoleipää.

Hm... ja uni kuljetti lakanoiden välissä, rakkaan kainalossa. Kunnes pinnasängystä kuului varsin iloinen kujerrus. (07.02) Kiharapilvi pöllähti esiin. Könysi sängyn laidalle ja vaati päästä isin ja äidin sänkyyn.

Niimpä ja hohhoijaa.

JA nyt:

Mies taikoo vaimolleen täytekakkua ja tytär leipoo limenvihreästä muovailuvahsta luttusia. Hyvää syntymäpäivää minulle!

Ja tänään täytekakun lisäksi suunnitelmissa päiväsauna ja OIKEAT päiväunet! Tai torkut riippukeinussa.