Sitten näitä itsestään pöllähtäviä yllätyksiä! Adalmiina, noitarouva kymmenen vuoden takaa. Istua nököttää meidän keittiössä kaikessa rauhassa. Seurailee perheen eestas viuhketta ikuinen hyväksyvä hymy kasvoillaan...

Tänä vuonna olin topannut rouvan syliin korin viimeisen sipulin hoivattavaksi. Ettei Adalmiinan tarvitse aivan toimettomanan nököttää! Noh, puutarhapeukalo tuolla vissiin! Pari päivää ja siinä sylin lämmössä tämmöiset versot!

Noitavoimaa!