Muistaako kukaan, kun viimesyksynä päätettiin  isännyyden kanssa, että prinsessalle pitää saada joku autolelu?

Sehän tuli siteen sieltä Kirppikseltä hankittua. Se morrismini..kait? Kait se mini..?

Alkuun pakinoitsin, että se meidän tyttö osaa autolla leikkiä ollenkaan. Että siinä meni vissiin euroviiskymmentä hukkaan.
Sitten tovin päästä huokaili sama äiti saman lapsen leikkejä, että HERRANEN AIKA SENTÄÄN! Että onko sinne leikkiautoon ihan pakko koko pelilaudallinen pingiivejä tunkea. Ja samasessa autoleikissa se takaluukkukin sitten nyrjähti sijoiltaan ja eturengaskin irtosi olohuoneen lattiaa vasten jynssätessä.

Noo.. tarina jatkuu, kuten kaikki hyvät tarinat! Nyt kuulkaas on keksitönä teippi! Teippiä sinne ja teippiä tänne, Sitä ihanaa venyvää värikästä "isinteippiä". Tässä yhtenä iltana kuumetokkurassa tuolla fiksulla ihmisentaimella välähtää.

PUNAINEN AUTO PITÄÄ KORJATA! TEIPILLÄ!

Aherrusta riitti parin Emmerdalen verran ja tässä on tulos! Kaksivuotiaamme näppärissä käsissä syntyy tällaista jälkeä!
Älkää kysykö, miltä näyttää meidän keinutuoli, jossa siinäkin oli kädensija pikkuisen "rikki".. Ei ole enää...