Viimeisiä viedään! Vaan ei ne vielä lopu, nimittäin meidän kasvihuoneessa on kasvihuone-ilmiö! Kuulin, että toiset, ne oikeat kotipuutarhurit jo työskentelevät hyödyllisesti siisitessään kasvihuonetta talvikuntoon.

Meillä ei liene kiirettä! Tomaatteja kypsyy terttutolkulla ja kurkkuja pullistuu kattoon kiinnitetyissä oksissa ihan mallikkaasti! Tuumin jo, että jätän pariksi yöksi ovet selälleen ja annan syystuulen tehdä tehtävänsä.. Vaan ei, tänään jo tuumasin, että kait ne on ainakin kasteltava. Kertaalleen vielä. Ei enää kyllä jaksais!

Omenia tytön kanssa ravisteltiin aamusella. Vesisateessa. Ilomielellä. Ja tuokin on vähän ihmeen paikka. Pihan muut, ne "oikeat" omenapuut eivät kerenneet saada mehiläisiä kimpuunsa ajoissa. Ja jäivät siten ilman satoa, mutta tuommonen kauhee ränkkä puska kuusen juurella... Piti se keväällä ensin kaataa pois, mutta kukaan ei muistanut ja nytpä siellä loistaa muutama kirpeä punaposki latvuksissa! Piirakka omenoita!

 

Vaan tuon vajaan kaksivuotiaan suusa ne kirpakat omenat maistuivat hyvältä! Eipä ole tyttöselle mikään muu oikeen viime aikoina maistunutkaan. Ei puurot eikä murot. Ei perunat eikä pastat. Leipä menee houkuttelemalla, pieniä palasina, paljon voin kera. Ja kaakao nallemukista. Pillillä! Ottaa vissiin puheessa kehittyminen koville! Onhan se varmaan vähän kuin tenttiin lukisi, maha sekaisin koko ajan!

Nukke-vauvat saavat kyllä syödäkseen ja juodakseen. Tutti pois nuken suusta ja uusista posliinikupeista kahvia tilalle! Pitäisköhän yrittää tarjota tytölle aamupuuro noista samisista astioista? Jospa se maistuisi paremmalta!

 

Hm.. ja näin sitä ollan taas kertaalleen tultu kunnnolla syksyn syrjään!