Kyllä me tänne maalle vielä ihan oikeasti sopeudutaan. Kyllä. Luulisin... 

Pihanurmikko.. se jota talonmies ei ajakkaan kahteen kertaan viikossa, piti ihan itse ajaa tänään. Oli kasvanut jo yli polven korkuiseksi. Puutarhamme länsirinteessä on siis todella Tseehovilainen tunnelma. Lapsi oli huolissaan koska ruoholeikkuri syödä rouskustti KAIKKI ihanat kukkaset. Elikkä niittyleinikit.. voikukat ja lemmikit..... orastavan horsmaviidakon.. nuppuun ehtineet siankärsämöt.. muutaman hajaisen pujon.

Minä sahailin tylsällä sahalla, sellaisella jossa on " peltinen" hammasterä..Niin sillä sahasin sireenipensaasta pystyyn kuivaneita oksia pois. Lopulta saha jumittui siihen tiukkaan runkoon, vääntyi mutkalle ja suusta pihahti kirosana lapsen kuullen. Potkaisemalla se puu sitten kaatui ja lähti lopulta maasta juurentynkä mukanaa. Onko minussa ehkä voimaa???

Ja ne kylvöhommat. Tyttö sattui viimeksi kaupassa näkemään siemenpusseja. Kassan kautta kotiin jne. Kotona kahvikupposen ääressä paljastui, että pussissa oli LEIJONAN KITAA sellaisessa siemennauhassa. Noh. Ne piti tänään pikkupuutarhurin kanssa kylvää taimilaatikkoihin. Pistin sitten samalla pari riviä lehtisalaatia ja persiljaa lisää. 

JA tytön kanssa maisteltiin tuoretta ruohosipulia sekä jo versoneita persiljan lehtiä. NAM. Ihana kesän maku! 

Nyt tiedänkin, mitä me tänä iltana puuhastellaan. Täytyy väkertää jonkunlaiset nimikyltit sinne kasvimaalle.... kun vielä muistaa mitä mihinkin riviin on istutelut!

Kirveliä
Timjamia
Basilikaa
Tilliä
Persiljaa

.. kesäkurpitsat, kurkut ja tomaatit me ehkä tunnetaan, kun ne ilmestyvät syötäväksi, että ne saavat kylti, mikäli innostus jatkuuu pikkutunneille.

Ja nyt leipomaan raparperi piirakkaa. Olisi tarkoitus popsia se kermavaahdon kera illan suussa! 

Tralaa ja radio lupaa taas ukkosta. En pidä.