Jos ei maalla asuessa ole maaliskuun lopussa vielä sormenpäät mullanmöyhimisestä karheana, niin johan se on noloa. Niimpä mekin, peräti puolitoistavuotta täällä asuneena..... hahha! Ostimme Tarjoustalosta, tarjouksesta MULTAA! Ja OHRANSIEMENIÄ! Kehtaa nyt kylällä voivotella puutarhahommissa ryvettyneitä hyppysiä....

Hihat ylös ja kylvöhommiin! Siemenpussin kyljessä luki, että riittää noin 1,2 neliötä. Varasin puuhaan  semmosen "leipäkorin". Harsin ohkasella rautalangalla keittiömuovia suojaksi ja siihen  kaksin käsin multaa! Tyttö oli ihan täpinöissään. Nämä on nyt niitä "ihmisten siemeniä".... Kun talvella siis osteltiin vaan niitä "linnunsiemeniä". Selväksi kyllä tuli jo silloin, että linnunsiemenistä ei sikiä lintuja eikä näistäkään siemenistä putkahtele ihmisiä...  Luomisen jännitys kyllä paistoi tytön kasvoista!




Ohrapussi rahisi ja pian pikkukätöset olivat kylvöhommansa suoritteneet!  Kastelua vaille valmis ja sitten odottelemaan aurinkoa ja sen siunaamaa ihmeellistä kasvua!





Ja hei... tätä kirjoittaessa meillä on jo kymmenensenttiä korkea viherrys ihlaitavana!  Pussin kyljessä kun oli lukenut, että itäminen kestää viikon. Me kasteltiin se kylvös. Peitettin muovilla huterosti ja kävästiin Kouvolassa. Reissusta palattua meitä sitten odotti tuo yllätys! Olivat itäneet parissa päivässä ja jopa kasvaneet noin pitkäksi. (pitänee kuvata tännekin) Että ihan sitä itämisvaihetta ie päästy tölläämään...

Nyt sitten mietinkin, että miten salaa saisin "leikattua" tuon nurmikon.....