Juhannusruusu on minun mielestä se maailman kaunein ja ihanin ruusu. Ja, jos minulta aletaan kyselemään, niin empä taida muunlaisia ruusuja edes tuntea?!? 

Juhannusruusu. Se tuoksu ja herkkyys! Pentuna haaveksin, että naimisiin mennessä minulla on hääkimpussa niitä ja  kieloja ja sireenin kukkia. Oikeen kuvia piirtelin ja esittelin sukulais tädeille. Oikeasti hääkimpuun päätyivät kuitenkin muhkeat valkoiset pionit ja tuoksuvat liljat.

Vaan, että juhannusruusuja olisi jopa punaisena ja keltaisena? Teimme retken läheiselle ruusutilalle ja kyllä kyllä, näin siellä kerrottiin. Eivät vaan vielä meidän käydessä olleet kukassa, mutta nupuillaan kovasti.

Ruustarhan siimeksessä, varjon puolella oli vanha-vanha yrttitarha. Ja yrttitarhassa jotakin semmoista, minkä olisin halunnut meille kotiin. Pikkuruutuinen huvimaja, jonka takaseinä oli rakennettu käsintehdyistä tiilistä!



Tämän kuvan nappasin hätäsesti ihan vaan malliksi. Että on sitten mitä miehelle esittelee.. Niitä ruusujahan ei kukaan tavallinen ihminen jaksa oikeasti kasvattaa, joten niistä en ees alkanu haaveksimaan. Ja niin, onhan minulla tuolla, oman hullun kasvihuoneeni nurkalla ihka-aito jussiruusu. Kukkaa sekin tekee, vaikkei sitä kukaan edes hoida! Nyttekin nupullaan latvaa myöten!



Ja sitten, kesken haaveiluni, silmäni pysähtyi varjossa lepäilevään kauneuteen! Omatekoinen tyttäremme! Puhkeaa kukkaan aina yllättäen! 

Näitä mietteitä pääni tänään, sadesäässä, pyörittelee!

Kohti juhannusta!